Pigmillin juuret juontavat Loputkin Loat -nimiseen yhtyeeseen. Pete oli soittanut kyseisessä orkesterissa n. neljä vuotta, kun Jarska ja Tommi liittyivät kyseiseen yhtyeeseen rumpalin ja basistin ominaisuudessa. Parin vuoden päästä keväällä 1997 kolmikko alkoi kypsytellä ajatusta rock- ja bluespitoisemmasta yhtyeestä ja parien jamien jälkeen asia oli selvä: toimii kuin tauti! Loputkin Loat jäi taakse, kun uusi bändi vei kaiken huomion. Ensimmäinen keikka heitettiin alkukesästä Torniossa moottoripyörä- ja tatuointifestareilla ja nimi taisi olla jotain sellaista kuin Trouble Triple. Pian tämän jälkeen nimeksi vaihtui nykyinen Pigmill. Pian toiseksi kitaristiksi tuli Lukkarisen Tepa ja tyyliksi muodostui southern rock. Mm. Doc Holliday, Point Blank, Lynyrd Skynyrd, ZZ Top ja Molly Hatchet tarjosivat oivan varaston, josta ammentaa lainamateriaalia. Samaan aikaan syntyi myös omia kappaleita. Tämän kokoonpanon ensimmäinen keikka oli Rovaniemellä Poron purijaisissa heinäkuussa 1997. Vuosina -97 ja varsinkin -98 tehtiin keikkaa tiuhaan tahtiin, jonkin verran myös Ruotsin puolella. Vastaanotto oli poikkeuksetta erinomainen, mikä vain vahvisti vaikutelmaa, että oikealla asialla ollaan. Varsinkin moottoripyörä- ja jenkkiautoharrastajat ottivat yhtyeen omakseen. Bändi onkin usein esiintynyt kokoontumisajoissa ja tatuointitapahtumissa. Seuraavina parina vuotena keikkatahti rauhoittui n. 20:een keikkaan vuodessa. Vuonna 2001 tiet Tepan kanssa erkanivat ja bändi palasi alkuperäiseen koostumukseensa. Jo pidemmän aikaa oli mielessä ollut omista kappaleista koostuva pitkäsoittolevy ja niinpä varattiin studiosta aika keväälle 2002. Lopputulos oli silkkaa rautaa! Totea vaikka itse, jos et usko! Kuinka ollakaan julkaisussa oli vielä jokunen mutka matkassa. Jos olet joskus itse julkaissut jonkin äänitteen, tiedät minkälainen paperisota siitä seuraa. No, joka tapauksessa kun se oli hoidettu, lähetettiin master-cd painoon. Se ei kuitenkaan mennyt testeistä läpi, vaan siinä oli liikaa digitaalisia virheitä. Oli siis poltettava uusi master. Ei siinä muuten mitään, mutta mixaaja ja studion pyörittäjä sattui oleilemaan samaisella hetkellä Itävallassa. Vuorossa oli puolitoista kuukautta turhautunutta odotusta. Kun lopulta päästiin taas asiaan, selvisi ettei lopullisesta versiosta ollut olemassa varmuuskopiota, mutta mixauksien piti olla ennallaan. Viikon kuluttua valmistui uusi versio, joka ei sekään mennyt cd-painon testeistä läpi. Lopulta, kun vaihdettiin polttava cd-asema toiseen, meni levykin painoon, valitettavasti. Painoon oli nimittäin eksynyt joku karvalakkiversio kyseisestä levystä. Sen siitä nyt saa kun käyttää näitä nykyajan tietokoneohjelmia studiossa. Oli siinä ihmettelemistä, kun oli koko kesän kuunnellut oikeaa versiota ja virallisen levyn tullessa painosta se kuulosti aivan ponnettomalta. Pikkuhiljaa alkoivat ikävät epäilykset herätä ja kun tarkemmin alkoi kuunnella, niin totuus alkoi valjeta: levy oli täysin mixaamaton! Eihän siinä auttanut muu kuin polttaa uusi master alkuperäisestä versiosta ja lähettää taas levy painoon sen jälkeen kun oli visusti kuunneltu, että tällä kertaa lähtee oikea cd matkaan. Olisihan tuo voinut helpomminkin sujua, mutta vihdoin ja viimein On The Loose -levy saatiin ulos ja kuten huomasit, voit tilata sen näiden sivujen kautta. Matkalle mahtuu myös miehistönvaihdoksia, kun Jarska ja Tommi ovat kukin vuorollaan jääneet työ- ym. kiireiden vuoksi bändistä pois. Rumpalin tointa hoitaa nyt W-P Kalliosalo ja basistina häärii Antero Pöntisenaho.